Helping hands!

| 17.11.2014 - Lauri Hakala
Kolmannes runkosarjasta on takana, ja fiilikset kaikin puolin positiiviset. Pari voittoa tai tappiota voisi olla enemmän tai vähemmän, mutta kaiken kaikkiaan startti kauteen oli hyvä. Joukkueella oli pieni kokoontuminen lauantain Korso-pelin jälkeen, ja puhuimme luonnollisesti menneen lisäksi myös tulevasta jaksosta. Pimeintä vuodenaikaa kohti mennään, ja lepo ja rasitus täytyy osata jakaa fiksusti.
 
Hieman harvempi pelitahti antaa mahdollisuudet harjoitteluun, mutta toisaalta esimerkiksi viime viikolla lepäsimme ekstraa ihan varmuuden vuoksi. Joka viikko olemme kehittyneet, mutta lista harjoiteltavista asioista vain kasvaa sitä mukaa, kun pelit tuovat meille oppia. Valppauteen on hyvä syy, sillä valmentajan perisynti on haluta “laittaa kaikki kuntoon nyt”, ja juuri levon kustannuksella.
 
Harjoittelu toki on (vastoin yleistä luuloa) paljon tärkeämpää, kuin esimerkiksi pelin aikana valmennus tai peliä varten tehty taktiikka. Hyvän alkukauden takana onkin juuri hyvä harjoitusympäristö, eikä niinkään mikään muu, usein enemmän palstatilaa saava asia. Muiden valmentajien kanssa juteltuani rohkenenkin jo tässä vaiheessa väittää LEKA Volleylla olevan liigan parhaat harjoitusolosuhteet.
 
Vaikka viihdymmekin Studentialla erinomaisesti, en nyt tällä kommentilla tarkoita suurinta tai uusinta hallia tai laitteita. Sen sijaan kyse on kaikesta siitä, mitä muutaman ihmisen tiimi voi vain kahden tunnin aikana saada aikaiseksi. Moni päävalmentaja nimittäin paiskii töitä yksin, tai vain yhden apulaisen kanssa. Jos taas ajatellaan kaikkia niitä asioita, jotka hyvässä treeniympäristössä voidaan toteuttaa, kaksi ihmistä on aivan liian pieni määrä- puhumattakaan vain yhdestä koutsista.

 
LEKA Volleylla puolestaan on lähes poikkeuksetta kolme apuvalmentajaa jokaisessa harjoituksessa. Pitkälti valokeilan ulkopuolella toimivat Erkki Keränen, Aki Ollikainen, Petri Paldan ja Tero Vainikainen ovat sitoutumisellaan antaneet meille mahdollisuuden saada joukkueesta irti enemmän kuin moni on uskonut. Taustalla seurassa on paljon muitakin, mutta harjoitusten osalta kiitos kuuluu nimenomaan edellämainituille, sekä mm. salivarauksista vastaavalle joukkueenjohtaja Jyrki Riekkiselle. Nykytilanteessa:
 
  1. Meillä on riittävästi auttavia käsiä pallojen ja varusteiden tehokkaaseen järjestämiseen
  2. Voimme pitää yksinkertaisia, mutta tehokkaita tilastoja jokaisesta harjoituksesta. (Ihmissilmä on erehtyväinen, ja objektiivinen tieto valttia.)
  3. Saamme joka ilta kuvattua harjoitteita videolla, jotka taas puramme yhdessä pelaajien kanssa myöhemmin (monet pelaajista myös katsovat videoita yksin vapaa-ajalla.)
  4. Sekä viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä... Johtuen edellisistä kolmesta päävalmentajan huomio voi harjoituksen alusta loppuun olla joukkueen kehittämisessä ja palautteen annossa.
 


On siis yksinkertaisesti hienoa piirtää harjoitus taululle joka kerta tietäen, että saa koko treenin ajan keskittyä itse valmentamiseen!
Kun päävalmentajalla ei ole hirveä kiire pyörittää käytäntöä, pystyy keskittymään myös yksityiskohtiin. Lisäksi myös kokonaisuus pysyy näpeissä paremmin, sekä ajatus siitä mitä voidaan vielä tehdä paremmin. Olemmekin muuttaneet ympäristöä lähes viikottain sitä mukaa, kun näemme mikä toimii ja mikä ei (kaikki asioita, joissa myös pelaajien antama palaute on näytellyt tärkeää roolia.) Puhkun jo intoa, kun vain ajattelenkin tulevan viikon harjoituksia.
 
For our unsung heroes,

Lauri H.